Strowberry cheesecake: joulukuuta 2012

lauantai 22. joulukuuta 2012

Syksy

Talvi saa, kun syksy väistyy tieltä. Lumi peittää maan ja puiden ruska vaihtuu valkeaan pellavaan.

torstai 20. joulukuuta 2012

Juu, mäkin sua järkkäri. Tuo viimeinen kuva kääntyi ympäri, ja ei, se ei johtunut minusta!
Tämä ei liity yhtään mitenkään mihinkään, mutta tein vähän aikaa sitten itselleni vaaleansiniset dippivärjäykset. Moni on sitä ihmetellyt, mutta mielestäni tein ne omaksi ilokseni, en heidän vuokseen. Vanhempani eivät oikein innostuneet, mutta (kai) he suostuivat värjäyksen luonnonmukaisuuden ansiosta. Väri ei sitä paitsi pysy latvoissa pidempään kuin parin pesukerran verran. Ohjeet olivat yllättävän helpot. Samalla löysin muitakin jänniä hiustenvärjäys konsteja. http://parvekeunelmia.blogspot.fi/2011/03/varjayskikkoja-hiuksiin-kotikonsteja.html Suosittelen testaamaan kreppipaperilla, jos olet miettimässä kokohiustenvärjäystä. Löydät ''paperia'' Tiimarista hinnalla 1,20e

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sotahevosia ja Valopäitä

Joo, eli mielestäni oli jo aika esitellä teille kännykkäni kuvanlaatu. Olkaa hyvä, ja nauttikaa täysin rinnoin näkemästänne. (Repeän vieläkin viimeisen kuvan koomisuudelle.)

Mielestäni jouluun kuuluu etenkin hyvien elokuvien katsominen siellä kotisohvan perukoilla. Näin ollen voin tunnustautua 101% sohvaperunaksi. Eilen sain isältäni elokuvan Sotahevonen. Yhden kerran elämässäni olen ainoastaan yhdelle elokuvalle itkenyt. Suomalaiselle Valo-elokuvale, jossa sorron alaiset lapset yrittävät (aikuisista huolimatta) järjestää itselleen koulun. Äidin kanssa sitä silloin katsoimme. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana äiti oli jo ehtinyt itkeä kupillisen verran suolavettä. Lopussa minäkin aloin pillittää sympaattiselle Valo-pojalle. Ja kyseessä siis oli k.7 leffa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Joulu on taas

Lucia oli sisialainen neito ja kotoisin Syracusan kaupungista. Hänen kerrotaan sntyneen 300 paikkeilla. Hän oli hyvin kaunis ja muuttui yhä säteilevämmäksi käännyttyään kristinuskoon. Siihen aikaan kristittyjä vielä vainottiin. Kun lucia ei suostunut kieltämään uskoaan, hänet sokaistiin ja poltettiin roviolla. Myöhemmin hänestä tehtiin pyhimys
Lucia neidon valkea puku kuvaa puhtautta, kynttiläkruunu polttorovion liekkejä ja punainen vyö neidon vuodattamaa verta.
Ote on Mysi Lahtisen kirjasta Joulu.

Aikaisemmin en edes tiennyt kuka se Lucia oikein oli. Kukaan ei sitä minulle ollut koskaan vaivautunut kertomaan, vaikka joka joulu sen Luciankin päivää vietetään.
Vanhempani selittivät asian, että heidän perinteisiinsä suomi-ruotsalainen Lucia ei kuulunut.
Omiin jouluperinteisiini kuuluvat ainakin glögi, piparit, ja perheen kanssa aikaa viettäminen. Ylhäällä olevat karjalanpiirakatkin tuli itse pyöräytettyä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

kaupungilla

Joo, elikkäs kävin tänään hieman hillumassa kaupungilla. Vanhempien kustannuksella tietenkin. Heti kun oli tapaamispaikka sovittu, minä kirmasin jo fiksuna tyttönä kohti kirjastoa (sillä minä jos kuka inhoan myöhästyneitä kirjoja). Kun takalistoni oli jo kahdesti saanut maistaa kallista isänMAATANI, päädyin vihdoinkin kirjastolle. Lysähdin hengähtämään kirjastoon eteen, ja sitten.... Kirjasto oli kiinni! En muistanut että tänään oli sunnuntai! Pakersin paikallani vielä hetken ennen kuin lähdin harmissani takaisin keskustaa päin. Olisin voinut vannoa, että 2cm päässä pääköpastani leijaili musta pilvi. Päätin silti vielä pikaisesti vierailla makuunin karkki ja herkkuosastolla ostamassa jäätelöä. Istahdin isäni työpaikan edustalle sitä sitten herkuttelemaan. Chunky monkey maistui ihan yhtä hyvältä, kuin rakas ystäväni oli sitä kehunut. Siellä 18 asteen pakkasessa sitten söin jäätelöäni ja odotin että perheeni alkaisi viimeinkin rantautua parkkipaikalle.

Minä 50 vuotiaana

En ole ehtinyt kirjoitella, kun keskiviikkona päätimme demokratian keinoin viettää tyttöjen illan meillä. Meikkasimme toisemme parhaimman päälle ja himmailimme ne päällä koko loppuillan. Päätimme myös kokeilla ylistettyä vaahtokarkkihaastetta. Tungimme jokainen kerrallamme yhden vaahtokarkin suuhun ja sanoimme ''pullea pupu''. Valmiina ökäämään olimme valmistautuneet kasalla käsipaperia. Minä vissiin taisin hävitä...
Kävimme myös kummisetäni 50 vuotis juhlilla Lappeenrannassa. En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta alentuen sen joudun silti toteamaan. Kun täytän 50, haluan samanlaiset juhlat.
Ihmiset olivat järjestäneet kasaridiskon, jonka seurauksena aikuiset alkoivat tanssia(lue:hötkyä). Kyllä, se näytti TODELLA oudolta, mutta samalla hullun hauskalta. Ja tämä on teille nössöille, jotka eivät ''pystyneet'' pyytämään koulun juhlissa tanssimaan. Minua pyydettiin VIIDESTI. Repikääs siitä!