Joo, eli mielestäni oli jo aika esitellä teille kännykkäni kuvanlaatu. Olkaa hyvä, ja nauttikaa täysin rinnoin näkemästänne. (Repeän vieläkin viimeisen kuvan koomisuudelle.)
Mielestäni jouluun kuuluu etenkin hyvien elokuvien katsominen siellä kotisohvan perukoilla. Näin ollen voin tunnustautua 101% sohvaperunaksi. Eilen sain isältäni elokuvan Sotahevonen. Yhden kerran elämässäni olen ainoastaan yhdelle elokuvalle itkenyt. Suomalaiselle Valo-elokuvale, jossa sorron alaiset lapset yrittävät (aikuisista huolimatta) järjestää itselleen koulun. Äidin kanssa sitä silloin katsoimme. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana äiti oli jo ehtinyt itkeä kupillisen verran suolavettä. Lopussa minäkin aloin pillittää sympaattiselle Valo-pojalle. Ja kyseessä siis oli k.7 leffa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti