Joulu on taas...

Aha aha aha! *Tanssii ympäri huonetta. Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä! Kalenteri on, joulusukka on ja lahjalista suunniteltiin jo viime kuussa. Elikkä valmiusasemissa ollaan.
 Joulun kunniaksi ajattelin tehdä myös listan siitä, mitä jouluna saa ja PITÄÄ tehdä.

1. Pitää hauskaa. Vaikka ne tontut sieltä ikkunasta saattaisivatkin stalkata, se ei oikeuta hauskan loppumista.
2.Olla uskallatko peliä. Ihan tosi! Ei siinä ole mitään pahaa!
3. Kuunnella niitä ''vanhojakin'' biisejä. En halua olla ilonpilaaja, mutta mielestäni tämä uusi biitti antaa kappaleelle oikutta. http://www.youtube.com/watch?v=IQnaNl-U-IA
4. Ihminen! Siirrä nyt se kylmästä turvonnut sormen nypykkäsi siihen kameran kuvan otto painikkeelle!
5. Pitää silmät auki. Vapaa ajallani olen huomannut, että aivan liian moni pyöräilijä ei katso eteensä. Uljaasta olemuksestani häikäistyneenä, jo kaksi varsin varomatonta henkilöä on ajanut ojaan.
6. Polta kynttilöitä. Kesällä on aivan liian kuuma siihen hommaan, joten eiköhän pistetä koko talo loistamaan!
7. Antaa kerjäläiselle lantti. Olen pitänyt itseäni aivan liian ylpeänä siihen hommaan, mutta silti tulee aina mietittyä, että mitenköhän se eukko siellä pakkasessa oikein pärjää.
8. Ostaa joululahjat. Pahin moka on jättää lahjojen osto siihen viimeiseen päivään, tai olla ostamatta ollenkaan.
9. Ryömiä lumessa tehden lumienkeleitä, seuraavat puolituntia.
10. Laulaa lekendaarista Jukkapojan pläski kappaletta. Se jos mikä saa tunnelman nousemaan kattoon.

Pelataan!

Minulle ja ystävilleni on tullut kuin tavaksi olla joka päivä erästä hyvin riskialtista peliä: Uskallatko?
Pelissä olijoille keksitään aina vain mitä tyhmempiä tehtäviä: ''Menes flirttailemaan tuolle puulle tuolla. Hän on komea, salskea ja hän taitaa myös omata todella hienon ranskalaisen aksentin.''  Bussissa:''Rapsuta tuon miehen päätä tuossa edessä''.  Moni saattaa pitää touhua tyhmänä ja aika lapselliselta, mutta jos jännitystä hakee, niin eiköhän sen edessäistuvan viisikymppisen miehen ilme ole ihan näkemisen arvoinen. Joskus on vain tosi hauskaa heittää ns. vapaalle. Ainoita valitettavia asioita ovat ne, että 1. Puolet osallistuneista ei aio edes harkita tehtävien tekemistä. 2. Tämän jälkeen saat luultavasti etsiä uusia ystäviä.

syksy

Nyt ei tullut hirveästi tekstiä, kun käsi alkoi krampata, ja aivolohkoni on alkanut pitää minulle mykkäkoulua. Siis lyhyesti virsi kaunis. Eikö se niin mennyt?

Leipuri

 Tilanne kuviakin on tullut otettua, ja ihan tosi. Osaan kyllä leipoa, vaikka jotkut saattavatkin jotain muuta suustaan päästellä. Joskus saattaa sattua niitä pieniä mokia leipoessa, mutta mitä turhista, eihän niitäkään kakkusia tarjoilla muille kuin vain parhaille ystäville, sekä sille sokealle naapurin rouvalle.

Eräänä päivänä tuli kyllä otettua herne nenään, kun oli ollut ihan hirmu raskas päivä. Koulussa ei muuta ollutkaan kuin vain niitä tylsiä tunteja, joilla opettajat luennoivat niistä päivistä kun he olivat olleet nuoria, ja siitä miten luokka oli (taas jälleen kerran) käyttäytynyt kuin raivoisa apinalauma. Läksytkään eivät olleet saaneet aikaan mitään muuta kuin horroksen, josta oli vaikea itseään herätellä. Sitten päätin leipoa.
Mokkapalamuffinit kohosivat hyvin uunissa, mutta kun olin jo vatkaamassa niiden päälle aimoannosta kuorrutetta vanhempani astuivat ovesta. Äiti käveli suoraan luokseni ja jäi tuijottamaan todella irvokkaan vaikutelman antavaa seostani. Hiljaisuus. ''Tyttö. Mitä siinä on?'' Hän käänsi päänsä avonaiseen kahvipussiin ja sitten takaisin kuppiin ''Laitoitko sinne pelkkiä kahvinpuruja ja tomusokeria''?
Kun olin hetken vain tuijottanut pöytää ja antanut itseni vajota itsesäälissä niin alas kuin mahdollista, jouduin pahan itkunauru kohtauksen uhriksi. Kierin lattialla, kuin mielisairaalasta karannut, ja väänsin jo lähes hysteerisesti itkua. Apinanraivolla konttasin huoneeseeni ja paukautin oven kiinni.

Näin ne asiat hoidetaan aikuisten kesken.

Jutellaanko

Ihmettelen aina miten on mahdollista, että hihittelen yksinäni täällä tietokoneen ääressä, mutta se vain taitaa olla se hyvien juttujen sivuvaikutus.

kipaisenko klappijaloillani k-marketin edustalle jotta voit rytmikkäästi tallustaa tiesi koululle kanssani?
:Puhuttiin kaverin kanssa kouluun menosta

omg

se takakans on puoliks palanu

:Ystäväni ei pitänyt matematiikan tehtävistään.

 

ihmisillä roikkus ikenistä vaan sellaset kellertävän reikiintyneet lisäkkeet

:Mietimme tupakanpolton haitoista.

Joo'o just toi: ostasko valkosuklaata, vai maitosuklaata. D:

:Järkkäri vaiko uudet stereot.

En voi hillua ulkona, koska kun olin kokkaamassa 5 tähden gourmee ruokaani, nuudeleita. kaadoin tulikuumat liemet päälleni
ja nyt sormiulokettani polttelee jos otan sen ulos kylmävesikupistaan
:Kysyin, voisiko hän olla.

pelkkä riippukivi suomen jalossa yhteiskunnassa.
: Kertoi millainen ihminen hän on.

 

triplakikkiflippi

Kävelin Rauhaisin mielin kaukana siintävää bussipysäkkiä kohden, kun huomasin aloitellessa kaivauksia pohjattoman laukkuni kanssa, että minulta puuttuivat rakas nuhjaantunut ja kaiken kanssani kokenut puhelimeni, sekä liki tärkein, kukkaro. Kilpuroin ennätysajassa takaisin kohti kotia, jonka oikein tunsin kuin huutavan: Juokse tyttö juokse!
Kiiruhdin takaisin pysäkille ylväät poskipääni hohtaen punaisuuttaan, kun huomasin takanani jyräävän bussin jo kaartavan vierelleni. Ojensin jämäkän käteni ja karjaisin lailla kuolevan tartsanin:Aaaaaaaaaarrrrrggghhh!!! Bussi kuin kutsustani kaarsi viereeni ja sai hiusulokkeeni leijailemaan.
Astuin sisään läpöiseen bussiin. Siirsin katseeni lattiasta isomahaiseen vanhahkoon kuljettajaan. Siristin silmiäni ja tuijotimme hetken toisiamme kuin rango, ja vastustaja jota on juuri ampumaisillaan. Kävelin coolin viileänä kohti miestä joka tuijotti vieläkin uljaasta olemuksestani häikistyneenä. Lätkäisin komean 10e tiskille. Mies tiputti karskin kokemuksen uurruttamalla kädellään minulle vaihtorahat ja kehotti istumaan. Nyökkäsin ja kävelin paikalleni. Kun olin jo asetellut pehvani jo mukavasti tuoliin, karjaisi kuljettaja jotain, joka sai sydämmeni tekemään triplakikkiflipin: Takaisin sieltä!


Tositapahtumiin perustuva novelli kertoi rankasta matkastani bussilla kaupunkiin. Kuten armas opettajani on meitä kehottanut: Älä kuvaa sitä kukkaa sillä sadalla eri tavalla. Mutta uskon, että tämän hän lausahti ainoastaan omaa etuaan ajatellen.

Ensilumi

 

 

 

En ole pitkään aikaan päässyt kirjoittelemaan, mutta tässä oli se ensilumi, joka tuli ja meni, harmi. Lumisodan huumassa ehti sattua enemmän kuin tarpeeksi vahinkoa. Kaverilta meni polvi, mutta toivottavasti se ehtii parantua seuraavan lumentuloon mennessä.

marssissa(ko)

http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288517076408.html