Kävelin Rauhaisin mielin kaukana siintävää bussipysäkkiä kohden, kun huomasin aloitellessa kaivauksia pohjattoman laukkuni kanssa, että minulta puuttuivat rakas nuhjaantunut ja kaiken kanssani kokenut puhelimeni, sekä liki tärkein, kukkaro. Kilpuroin ennätysajassa takaisin kohti kotia, jonka oikein tunsin kuin huutavan: Juokse tyttö juokse!
Kiiruhdin takaisin pysäkille ylväät poskipääni hohtaen punaisuuttaan, kun huomasin takanani jyräävän bussin jo kaartavan vierelleni. Ojensin jämäkän käteni ja karjaisin lailla kuolevan tartsanin:Aaaaaaaaaarrrrrggghhh!!! Bussi kuin kutsustani kaarsi viereeni ja sai hiusulokkeeni leijailemaan.
Astuin sisään läpöiseen bussiin. Siirsin katseeni lattiasta isomahaiseen vanhahkoon kuljettajaan. Siristin silmiäni ja tuijotimme hetken toisiamme kuin rango, ja vastustaja jota on juuri ampumaisillaan. Kävelin coolin viileänä kohti miestä joka tuijotti vieläkin uljaasta olemuksestani häikistyneenä. Lätkäisin komean 10e tiskille. Mies tiputti karskin kokemuksen uurruttamalla kädellään minulle vaihtorahat ja kehotti istumaan. Nyökkäsin ja kävelin paikalleni. Kun olin jo asetellut pehvani jo mukavasti tuoliin, karjaisi kuljettaja jotain, joka sai sydämmeni tekemään triplakikkiflipin: Takaisin sieltä!
Tositapahtumiin perustuva novelli kertoi rankasta matkastani bussilla kaupunkiin. Kuten armas opettajani on meitä kehottanut: Älä kuvaa sitä kukkaa sillä sadalla eri tavalla. Mutta uskon, että tämän hän lausahti ainoastaan omaa etuaan ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti