keskiviikko 27. helmikuuta 2013

KEVÄT






Voi sitä ihanuutta, kun tietää, että kyllä se kevät sieltä tulloo.

maanantai 25. helmikuuta 2013

hölläillään



Hölläiltiin kotona ja äiti pyöräytti vähän iltapalaa.

Kaverit sai eilen ylipuhuttua lähtemään lähimmälle nuorisotalolle diskoon. Epäilytti aluksi ja päätettiin jo kolmesti lähteä lätkimään, kun kaikki tuntuivat tuntevansa toisensa ja me vaan toisemme. Seisoskeltiin siinä sitten nurkissa ensimmäiset puolituntia. Mutta kyllä me sitten, että nyt kun kerran tänne tultiin, niin ei heti anneta periksi.( Alkaa kuulostaa vähitellen joltain kovaltakin selviytymis tarinalta.) Mentiin siitä sitten roikkumaan saliin, jossa kaikki tanssivat. Me ainoastaan istuttiin tuoleilla nurkassa katsellen muiden hytkymistä. Okei, huijasin, kyllä me tunnettiin sieltä pari, mutta niillä oli omat porukkansa. No yllätys yllätys! Kaksi paria poikia tuli siihen meidän viereen kertomaan, että toisessa nurkassa seisoskellut poika oli käskenyt heidät pyytämään ystävääni tanssimaan seuraavat hitaat tämän kanssa. No, kyllähän se suostu, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että minä tanssisi toisen pojian kanssa. Kyllä, suostuin. No ensimmäiset hitaat alkoivat soida ja pojat tulivat hakemaan. Kaverin pari oli tätä kolme päätä lyhyempi, mutta selvittiinhän me siitäkin haasteesta. Muut salissa tanssivat kaulakkain, kuin halaten, mutta hei, tämä olikin ensimmäinen tanssini koskaan, IKINÄ! Joten kaulakkain tanssiminen tuntui vähän ahdistavalta.
  Mutta siis tämän jutun pointti oli, että ihmiset, nauttikaa elämästänne vielä kun olette nuoria!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Eräjormalaiset

Päätettiin yhtenä päivänä kahden kamun kanssa, että lähdetäämpä vaklaamaan ystäväni siskoa tämän mennessä markettiin ystäviensä kanssa. Lähdettiin tarpomaan kaverin pihasta ystäväni ''oiko reittiä'' kohti markettia. Hänen mukaansa matka olisi lyhyempi jos menisimme sitä kautta. Loppujen lopuksi matka oli tuhat kertaa pitempi mitä kaveri oli väittänyt. Sitten oli se tie juttu. Kun oltiin sitä ''oikopolkua'' jo vähän aikaa jatkettu, tien olisi kuulemma pitänyt alkaa siitä. Ystäväni nimen omaan painotti, että siinä on tie, mutta kun päästiin kohdalle, niin eihän siinä mitään tietä ollut. Moottoritiehän siitä alkoi. Seuraavaksi ystäväni keksi että pääsisimme määränpäähämme jos lähtisimme kävelemään moottoritienviertä pitkin. Olin ehtinyt siinä vaiheessa heille jo kertoa, että kuinka paljon siis heitä rakastinkaan ja, että mitä tapahtuisikaan jos tie ei veisikään sinne minne piti. No kyllähän siinä joku sellainen kaide oli ja polvenkorkuisesti lunta, mutta kyllä niitten autojen ajajien ilmeet oli ihan näkemisen arvoisia.
   Sitten kun päästiin marketin luo, vasta päästiinkin asiaan. Ensin me juoksenneltiin ympäri markettia etsiskellen kohdetta. Vähän ajan päästä bongattiin ne karkki osastolta. (Meidän salajuoneen osaa ottanut osoittautuikin vastavakoilijaksi.) Vakoiltiin siinä hetki, etsittiin itsellemme hiihtonaamiot ja piilouduttiin sovituskoppiin. Sitten ne huomasivat meidät. Meidän piti lähteä karkuun, mutta kun kohde osoittautui viekkaaksi piiloutuen syvemmälle osastolle, oli tehtävä pakko saattaa loppuun.
  Kyllä, me saatiin heidät nalkkiin ja retki tuotti loppujen lopuksi tulosta, kun porukka lahjoitti paketillisen tuc- keksejä.
  Mutusteltiin niitä siinä sitten ajan kuluksi. Olin huomannut, että ninja tehtävän aikana pari tyttöä oli pistänyt merkille meidän toimintamme. He kuljeskelivat ohitsemme ja naureskelivat meille naamat polleina. Sitten kaveri keksi suunnitelman. Seuraavan kerran kun tyypit kulkisivat ohi me hörähdettäisiin kovaan nauruun. No ei se ihan tominut odotetusti. Kun tytöt kulkivat seuraavan kerran ohitsemme, kovaääninen kaverini puhkesi aivan hulluun nauruun, tyypin hohotus tarttui vähitellen meihinkin ja kohta koko porukka nauroi kuorossa. Mutta olihan siinä kyllä tytöillä ihmeteltävää.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Rinkeleitä



 


Tässä ois vähän jatkoa sille viime postaukselle ja nyt ne munkitkin pääsivät samaan kuvaan . Siis kyllähän siinä matkalla ehdin pari kertaa eksyä,  ja nenänpäätä alkoi vähitellen jo paleltaa, mutta kyllä se loppujen lopuksi kannatti kun päästiin arnoldsille asti.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Boogie





Kävin välillä vähän kukkuilemassa taas kaupungissa. Ottamassa kuvia ja mussuttamassa munkkia. Niistä on täydellinen päivä tehty.

wake up


Katselin tässä vanhoja kuvia ja löysin tämmöisen. Kesäisin oltiin aina yötä mökillä ja nukuttihan siellä hyvin.

maanantai 11. helmikuuta 2013

For you, Elina

                                                    Ensiksikin, hyvää Elinan päivää!!

Ja sitten vaihteeksi vähän vakavampaakin asiaa. Mietittiin tänään tyttöjen kanssa eri sukupuolten välisestä ystävyydestä. Meille luokassa se on kuin tabu. Luokka on kuin sodassa keskenään. Tai, no en nyt sanoisi sodassa, mutta yleensä se menee yhtä kuin: - Mitäs? -Ei kuulu sulle.
En puolustelisi tyttöjä yhtään sen enempää kuin poikia. Jos joku saa toisen kiinni sitä, että on viettänyt aikaa pojan kanssa, syntyy enemmän kuin hulina siitä kuinka tuo tykkää tuosta ja tuo tuosta. Sanoisin jopa ihmetteleväni sitä kuinka muut luokat viettävät aikaa toistensa kanssa sukupuolesta riippumatta. Sitä ehkä kaipaisin eniten alakoulun loputtua. Vapautta olla kenen kanssa huvittaa.
  
Ystäväni kertoi myös miten oli lukenut jostain blogista, kuinka heidän luokallaan arvokkuustaso oli hyvinkin tiedossa. Suositut, keskiverrot ja epäsuositut. Meillä luokka ei ole jakautunut yhtä tietoisesti. Siltikin saman tapaista erottelua löytyy sieltäkin. Aina kehutaan sitä kuinka luokan yhteishenki on niin hyvä, ja kuinka oppilaat suoriutuvat mallikkaasti kouluarjesta. Ihanne luokaksi sitä kutsuisin? Mutta yleensä joukosta löytyy ainakin yksi musta lammas. Se on aika surullista. Kanoilla on arvokkuus tasonsa. Mutta se perustuu eloonjäämistaktiikkaan. Miksi siis ihmisilläkin on? Miksi meidän pitäisi erotella toisiamme sillä perusteella, millainen ihminen olemme? Mielestäni kenelläkään siihen ei ole oikeutta.

Toivonkin siis, että kaikki te, jotka tätä luette, ette muita arvostelisi suosionsa perusteella. Me EMME ole kanoja!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Pulloja ja jäniksiä

Ukko tosissaan soitti niitä pulloja viimeiset neljä tuntia.



Ihan hyväsydämmisyyttäni päätin sitten pari kuvaa vielä laittaa matkalta.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Hannu Hanhi


Tervetuloa. Tohtori Pää Kallo ottaa
teidät pian vastaan.

                                               
Kartalla pysyttiin.
 


Siellä ne menee, äiti!


Laivalta lippu. Lipun takia junamatka. Junalta Hesaan. Helsingistä laivalle. Laivalta Tallinnaan. Tallinnasta laivalle. Laivalta uusi lippu.
  Tiivistettynä, se  meni juurikin näin.