Ja sitten vaihteeksi vähän vakavampaakin asiaa. Mietittiin tänään tyttöjen kanssa eri sukupuolten välisestä ystävyydestä. Meille luokassa se on kuin tabu. Luokka on kuin sodassa keskenään. Tai, no en nyt sanoisi sodassa, mutta yleensä se menee yhtä kuin: - Mitäs? -Ei kuulu sulle.
En puolustelisi tyttöjä yhtään sen enempää kuin poikia. Jos joku saa toisen kiinni sitä, että on viettänyt aikaa pojan kanssa, syntyy enemmän kuin hulina siitä kuinka tuo tykkää tuosta ja tuo tuosta. Sanoisin jopa ihmetteleväni sitä kuinka muut luokat viettävät aikaa toistensa kanssa sukupuolesta riippumatta. Sitä ehkä kaipaisin eniten alakoulun loputtua. Vapautta olla kenen kanssa huvittaa.
Ystäväni kertoi myös miten oli lukenut jostain blogista, kuinka heidän luokallaan arvokkuustaso oli hyvinkin tiedossa. Suositut, keskiverrot ja epäsuositut. Meillä luokka ei ole jakautunut yhtä tietoisesti. Siltikin saman tapaista erottelua löytyy sieltäkin. Aina kehutaan sitä kuinka luokan yhteishenki on niin hyvä, ja kuinka oppilaat suoriutuvat mallikkaasti kouluarjesta. Ihanne luokaksi sitä kutsuisin? Mutta yleensä joukosta löytyy ainakin yksi musta lammas. Se on aika surullista. Kanoilla on arvokkuus tasonsa. Mutta se perustuu eloonjäämistaktiikkaan. Miksi siis ihmisilläkin on? Miksi meidän pitäisi erotella toisiamme sillä perusteella, millainen ihminen olemme? Mielestäni kenelläkään siihen ei ole oikeutta.
Toivonkin siis, että kaikki te, jotka tätä luette, ette muita arvostelisi suosionsa perusteella. Me EMME ole kanoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti