Syksy

Talvi saa, kun syksy väistyy  tieltä. Lumi peittää maan ja puiden ruska vaihtuu valkeaan pellavaan.

Kreppipaperilla se tehdään

Juu, mäkin sua järkkäri. Tuo viimeinen kuva kääntyi ympäri, ja ei, se ei johtunut minusta!
Tämä ei liity yhtään mitenkään mihinkään, mutta tein vähän aikaa sitten itselleni vaaleansiniset dippivärjäykset. Moni on sitä ihmetellyt, mutta mielestäni tein ne omaksi ilokseni, en heidän vuokseen. Vanhempani eivät oikein innostuneet, mutta (kai) he suostuivat värjäyksen luonnonmukaisuuden ansiosta. Väri ei sitä paitsi pysy latvoissa pidempään kuin parin pesukerran verran. Ohjeet olivat yllättävän helpot. Samalla löysin muitakin jänniä hiustenvärjäys konsteja. http://parvekeunelmia.blogspot.fi/2011/03/varjayskikkoja-hiuksiin-kotikonsteja.html  Suosittelen testaamaan kreppipaperilla, jos olet miettimässä kokohiustenvärjäystä. Löydät ''paperia'' Tiimarista hinnalla 1,20e

Sotahevosia ja Valopäitä

Joo, eli mielestäni oli jo aika esitellä teille kännykkäni kuvanlaatu. Olkaa hyvä, ja nauttikaa täysin rinnoin näkemästänne. (Repeän vieläkin viimeisen kuvan koomisuudelle.)

Mielestäni jouluun kuuluu etenkin hyvien elokuvien katsominen siellä kotisohvan perukoilla. Näin ollen voin tunnustautua 101% sohvaperunaksi. Eilen sain isältäni elokuvan Sotahevonen. Yhden kerran elämässäni olen ainoastaan yhdelle elokuvalle itkenyt. Suomalaiselle Valo-elokuvale, jossa sorron alaiset lapset yrittävät (aikuisista huolimatta) järjestää itselleen koulun. Äidin kanssa sitä silloin katsoimme. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana äiti oli jo ehtinyt itkeä kupillisen verran suolavettä. Lopussa minäkin aloin pillittää sympaattiselle Valo-pojalle. Ja kyseessä siis oli k.7 leffa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Joulu on taas

Lucia oli sisialainen neito ja kotoisin Syracusan kaupungista. Hänen kerrotaan sntyneen 300 paikkeilla. Hän oli hyvin kaunis ja muuttui yhä säteilevämmäksi käännyttyään kristinuskoon. Siihen aikaan kristittyjä vielä vainottiin. Kun lucia ei suostunut kieltämään uskoaan, hänet sokaistiin ja poltettiin roviolla. Myöhemmin hänestä tehtiin pyhimys
Lucia neidon valkea puku kuvaa puhtautta, kynttiläkruunu polttorovion liekkejä ja punainen vyö neidon vuodattamaa verta.
Ote on Mysi Lahtisen kirjasta Joulu.

Aikaisemmin en edes tiennyt kuka se Lucia oikein oli. Kukaan ei sitä minulle ollut koskaan vaivautunut kertomaan, vaikka joka joulu sen Luciankin päivää vietetään.
Vanhempani selittivät asian, että heidän perinteisiinsä suomi-ruotsalainen Lucia ei kuulunut.
Omiin jouluperinteisiini kuuluvat ainakin glögi, piparit, ja perheen kanssa aikaa viettäminen. Ylhäällä olevat karjalanpiirakatkin tuli itse pyöräytettyä.

kaupungilla

                                                  
                                                      

Joo, elikkäs kävin tänään hieman hillumassa kaupungilla. Vanhempien kustannuksella tietenkin. Heti kun oli tapaamispaikka sovittu, minä kirmasin jo fiksuna tyttönä kohti kirjastoa (sillä minä jos kuka inhoan myöhästyneitä kirjoja). Kun takalistoni oli jo kahdesti saanut maistaa kallista isänMAATANI, päädyin vihdoinkin kirjastolle. Lysähdin hengähtämään kirjastoon eteen, ja sitten.... Kirjasto oli kiinni! En muistanut että tänään oli sunnuntai! Pakersin paikallani vielä hetken ennen kuin lähdin harmissani takaisin keskustaa päin. Olisin voinut vannoa, että 2cm päässä pääköpastani leijaili musta pilvi. Päätin silti vielä pikaisesti vierailla makuunin karkki ja herkkuosastolla ostamassa jäätelöä. Istahdin isäni työpaikan edustalle sitä sitten herkuttelemaan. Chunky monkey maistui ihan yhtä hyvältä, kuin rakas ystäväni oli sitä kehunut. Siellä 18 asteen pakkasessa sitten söin jäätelöäni ja odotin että perheeni alkaisi viimeinkin rantautua parkkipaikalle.

 

 

 

 

 

 

      

Minä 50 vuotiaana

 

 En ole ehtinyt kirjoitella, kun keskiviikkona päätimme demokratian keinoin viettää tyttöjen illan meillä. Meikkasimme toisemme parhaimman päälle ja himmailimme ne päällä koko loppuillan. Päätimme myös kokeilla ylistettyä vaahtokarkkihaastetta. Tungimme jokainen kerrallamme yhden vaahtokarkin suuhun ja sanoimme ''pullea pupu''. Valmiina ökäämään olimme valmistautuneet kasalla käsipaperia. Minä vissiin taisin hävitä...
Kävimme myös kummisetäni 50 vuotis juhlilla Lappeenrannassa. En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta alentuen sen joudun silti toteamaan. Kun täytän 50, haluan samanlaiset juhlat.
 Ihmiset olivat järjestäneet kasaridiskon, jonka seurauksena aikuiset alkoivat tanssia(lue:hötkyä). Kyllä, se näytti TODELLA oudolta, mutta samalla hullun hauskalta. Ja tämä on teille nössöille, jotka eivät ''pystyneet'' pyytämään koulun juhlissa tanssimaan. Minua pyydettiin VIIDESTI. Repikääs siitä!

 

 

 

 

 

 

harakanvarpaita ja tikku-ukkoja

  

 

 
 

 

 

 
 

 

 

 

Ajattelin laittaa tähän löytämältäni sivustolta katutaiteen parhaimmiston. On sitäkin vain ihmeteltävä, että oikeasti joku ihminen on tehnyt nämä! Jos piirrät\maalaat rakennukseen jotain, sitä nimitetään ensimmäisenä töherrykseksi. Ja höpö höpö! Kun katselin näitä kuvia, tuntui, että minun tikku-ukkoni ovat kaukana näistä taideteoksista.
http://www.streetartutopia.com/

 

Joulu on taas...

Aha aha aha! *Tanssii ympäri huonetta. Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä! Kalenteri on, joulusukka on ja lahjalista suunniteltiin jo viime kuussa. Elikkä valmiusasemissa ollaan.
 Joulun kunniaksi ajattelin tehdä myös listan siitä, mitä jouluna saa ja PITÄÄ tehdä.

1. Pitää hauskaa. Vaikka ne tontut sieltä ikkunasta saattaisivatkin stalkata, se ei oikeuta hauskan loppumista.
2.Olla uskallatko peliä. Ihan tosi! Ei siinä ole mitään pahaa!
3. Kuunnella niitä ''vanhojakin'' biisejä. En halua olla ilonpilaaja, mutta mielestäni tämä uusi biitti antaa kappaleelle oikutta. http://www.youtube.com/watch?v=IQnaNl-U-IA
4. Ihminen! Siirrä nyt se kylmästä turvonnut sormen nypykkäsi siihen kameran kuvan otto painikkeelle!
5. Pitää silmät auki. Vapaa ajallani olen huomannut, että aivan liian moni pyöräilijä ei katso eteensä. Uljaasta olemuksestani häikäistyneenä, jo kaksi varsin varomatonta henkilöä on ajanut ojaan.
6. Polta kynttilöitä. Kesällä on aivan liian kuuma siihen hommaan, joten eiköhän pistetä koko talo loistamaan!
7. Antaa kerjäläiselle lantti. Olen pitänyt itseäni aivan liian ylpeänä siihen hommaan, mutta silti tulee aina mietittyä, että mitenköhän se eukko siellä pakkasessa oikein pärjää.
8. Ostaa joululahjat. Pahin moka on jättää lahjojen osto siihen viimeiseen päivään, tai olla ostamatta ollenkaan.
9. Ryömiä lumessa tehden lumienkeleitä, seuraavat puolituntia.
10. Laulaa lekendaarista Jukkapojan pläski kappaletta. Se jos mikä saa tunnelman nousemaan kattoon.

Pelataan!

Minulle ja ystävilleni on tullut kuin tavaksi olla joka päivä erästä hyvin riskialtista peliä: Uskallatko?
Pelissä olijoille keksitään aina vain mitä tyhmempiä tehtäviä: ''Menes flirttailemaan tuolle puulle tuolla. Hän on komea, salskea ja hän taitaa myös omata todella hienon ranskalaisen aksentin.''  Bussissa:''Rapsuta tuon miehen päätä tuossa edessä''.  Moni saattaa pitää touhua tyhmänä ja aika lapselliselta, mutta jos jännitystä hakee, niin eiköhän sen edessäistuvan viisikymppisen miehen ilme ole ihan näkemisen arvoinen. Joskus on vain tosi hauskaa heittää ns. vapaalle. Ainoita valitettavia asioita ovat ne, että 1. Puolet osallistuneista ei aio edes harkita tehtävien tekemistä. 2. Tämän jälkeen saat luultavasti etsiä uusia ystäviä.

syksy

Nyt ei tullut hirveästi tekstiä, kun käsi alkoi krampata, ja aivolohkoni on alkanut pitää minulle mykkäkoulua. Siis lyhyesti virsi kaunis. Eikö se niin mennyt?

Leipuri

 Tilanne kuviakin on tullut otettua, ja ihan tosi. Osaan kyllä leipoa, vaikka jotkut saattavatkin jotain muuta suustaan päästellä. Joskus saattaa sattua niitä pieniä mokia leipoessa, mutta mitä turhista, eihän niitäkään kakkusia tarjoilla muille kuin vain parhaille ystäville, sekä sille sokealle naapurin rouvalle.

Eräänä päivänä tuli kyllä otettua herne nenään, kun oli ollut ihan hirmu raskas päivä. Koulussa ei muuta ollutkaan kuin vain niitä tylsiä tunteja, joilla opettajat luennoivat niistä päivistä kun he olivat olleet nuoria, ja siitä miten luokka oli (taas jälleen kerran) käyttäytynyt kuin raivoisa apinalauma. Läksytkään eivät olleet saaneet aikaan mitään muuta kuin horroksen, josta oli vaikea itseään herätellä. Sitten päätin leipoa.
Mokkapalamuffinit kohosivat hyvin uunissa, mutta kun olin jo vatkaamassa niiden päälle aimoannosta kuorrutetta vanhempani astuivat ovesta. Äiti käveli suoraan luokseni ja jäi tuijottamaan todella irvokkaan vaikutelman antavaa seostani. Hiljaisuus. ''Tyttö. Mitä siinä on?'' Hän käänsi päänsä avonaiseen kahvipussiin ja sitten takaisin kuppiin ''Laitoitko sinne pelkkiä kahvinpuruja ja tomusokeria''?
Kun olin hetken vain tuijottanut pöytää ja antanut itseni vajota itsesäälissä niin alas kuin mahdollista, jouduin pahan itkunauru kohtauksen uhriksi. Kierin lattialla, kuin mielisairaalasta karannut, ja väänsin jo lähes hysteerisesti itkua. Apinanraivolla konttasin huoneeseeni ja paukautin oven kiinni.

Näin ne asiat hoidetaan aikuisten kesken.

Jutellaanko

Ihmettelen aina miten on mahdollista, että hihittelen yksinäni täällä tietokoneen ääressä, mutta se vain taitaa olla se hyvien juttujen sivuvaikutus.

kipaisenko klappijaloillani k-marketin edustalle jotta voit rytmikkäästi tallustaa tiesi koululle kanssani?
:Puhuttiin kaverin kanssa kouluun menosta

omg

se takakans on puoliks palanu

:Ystäväni ei pitänyt matematiikan tehtävistään.

 

ihmisillä roikkus ikenistä vaan sellaset kellertävän reikiintyneet lisäkkeet

:Mietimme tupakanpolton haitoista.

Joo'o just toi: ostasko valkosuklaata, vai maitosuklaata. D:

:Järkkäri vaiko uudet stereot.

En voi hillua ulkona, koska kun olin kokkaamassa 5 tähden gourmee ruokaani, nuudeleita. kaadoin tulikuumat liemet päälleni
ja nyt sormiulokettani polttelee jos otan sen ulos kylmävesikupistaan
:Kysyin, voisiko hän olla.

pelkkä riippukivi suomen jalossa yhteiskunnassa.
: Kertoi millainen ihminen hän on.

 

triplakikkiflippi

Kävelin Rauhaisin mielin kaukana siintävää bussipysäkkiä kohden, kun huomasin aloitellessa kaivauksia pohjattoman laukkuni kanssa, että minulta puuttuivat rakas nuhjaantunut ja kaiken kanssani kokenut puhelimeni, sekä liki tärkein, kukkaro. Kilpuroin ennätysajassa takaisin kohti kotia, jonka oikein tunsin kuin huutavan: Juokse tyttö juokse!
Kiiruhdin takaisin pysäkille ylväät poskipääni hohtaen punaisuuttaan, kun huomasin takanani jyräävän bussin jo kaartavan vierelleni. Ojensin jämäkän käteni ja karjaisin lailla kuolevan tartsanin:Aaaaaaaaaarrrrrggghhh!!! Bussi kuin kutsustani kaarsi viereeni ja sai hiusulokkeeni leijailemaan.
Astuin sisään läpöiseen bussiin. Siirsin katseeni lattiasta isomahaiseen vanhahkoon kuljettajaan. Siristin silmiäni ja tuijotimme hetken toisiamme kuin rango, ja vastustaja jota on juuri ampumaisillaan. Kävelin coolin viileänä kohti miestä joka tuijotti vieläkin uljaasta olemuksestani häikistyneenä. Lätkäisin komean 10e tiskille. Mies tiputti karskin kokemuksen uurruttamalla kädellään minulle vaihtorahat ja kehotti istumaan. Nyökkäsin ja kävelin paikalleni. Kun olin jo asetellut pehvani jo mukavasti tuoliin, karjaisi kuljettaja jotain, joka sai sydämmeni tekemään triplakikkiflipin: Takaisin sieltä!


Tositapahtumiin perustuva novelli kertoi rankasta matkastani bussilla kaupunkiin. Kuten armas opettajani on meitä kehottanut: Älä kuvaa sitä kukkaa sillä sadalla eri tavalla. Mutta uskon, että tämän hän lausahti ainoastaan omaa etuaan ajatellen.

Ensilumi

 

 

 

En ole pitkään aikaan päässyt kirjoittelemaan, mutta tässä oli se ensilumi, joka tuli ja meni, harmi. Lumisodan huumassa ehti sattua enemmän kuin tarpeeksi vahinkoa. Kaverilta meni polvi, mutta toivottavasti se ehtii parantua seuraavan lumentuloon mennessä.

marssissa(ko)

http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288517076408.html

Tallinnaan matka vie

 

Oltiin tallinnassa syyslomalla. Kun käytiin syömässä, isä tilasi kolme tuollaista isoa jätti pizaa tietämättömänä niiden suurista annoskoista. Jäihän siitä kotiintulo matkallekkin jotain syötävää. Erikoisin taisi olla  lihapulla pizza. Seuraavana päivänä äiti raahasi meidät yhteen todella isoon lanka paikkaan. Siellä oli pinottu päällekkäin kymmeniä ja taas kymmeniä lankarullia. Paikka taisi pitää sisällsään kaikki maailman käsityö tarvikkeet! Yksi matkan kohokohtia oli, kun pääsin vihdoinkin hotellihuoneen ammeeseen lillumaan. Kotono sellaista ei ole joten tällä kertaan nautin koko rahan edestä.